Anna sen soida

Jokin aika sitten TV:tä surffaillessa osuin kanavalle, jossa keskustelupaneeli pohti aihetta ”julkisen vitsin vääntäminen”. He keskustelivat mm. millaisia TV-sketsejä aikojen saatossa on tehty, mistä ne ovat ammentaneet aiheensa, miten niihin on suhtauduttu silloin, ja millaisia tunteita ne aiheuttavat tänä päivänä. Ja miten maailma on sen suhteen muuttunut, millaisia aiheitä tänä päivänä saa tai voi käsitellä, ettei aiheuta ”some-raivoa” 🙂 .

Kyseisessä ohjelmassa näytettiin pari sketsipätkää, joissa huvituksen aiheina olivat mm. ”romaanit, lappalaiset ja  turkkilaiset”. Paneeli mietiskeli, ovatko kyseiset kuvaelmat tänä päivänä mitenkään hyväksyttävää tai sopivaa esitettävää. Ja kuinka ihmiset nykyään mitä ihmeellisemmistä asioista vetävät herneen nenuun. Paneeli totesi, että lastenohjelmiakin laitetaan hyllylle väärästä terminologiasta kuten taannoin, kun jonkun taaperon (konsultti)isukki oli pahoittanut mielensä lastenohjelmassa käytetyn ”konsultti” -termin halventavasta sävystä, ja tehnyt asiasta valituksen. Niin että mitä!?

Pisteet minulta hänelle, joka on keksinyt termin ”some-raivo”. Huvittava sana ja huvittavaa, että jotkut ihmiset jaksavat, tai katsovat oikeudekseen ”raivota”… Mutta mehän eletäänkin nykyään yhteiskunnassa, jossa kaikki pitää jakaa, ennen kaikkea se paheksunta – ja jos et jaa, olet outo.

Ajattelin itsekkin jakaa jotakin, vaan pitääkö olla huolissaan, jos nousee se some-raivo.

Kukapa ei muistaisi Canores Figuranttes -värssyjä, joita Viitalan Lasse ja Haapalan Rippe sanoittivat hyvin ajankohtaisten aiheiden inspiroimana. Itsekkin muistan niitä nuotinvierestä raakkuneeni ja alleviivanneeni useampien sisältöä. Vieläköhän näitä ralleja esitetään grillinuotioilla ja leirisaunoissa? Ja moniko maalimies vielä tuntee nämä tarinat? En ole vuosiin jaksanut käydä sp-leireillä, joten varmaa tietoa ei ole, että onko Pallipes-laulut kenties haudattu Stephanitzin kanssa samaan monttuun tämän päivän henkeen sopimattomina. Seuraavat säkeet ovat historiaa ja kertovat todella osuvasti ”aikakautensa kuvia ja tunnelmia”. Mietin, millaisia värssyjä nykyään aiheista saisi…

PALLIPES JA GEELITURKKI (sävel: Päivänsäde ja menninkäinen, Tapio Rautavaara)

Pallipes kun alkoi retken, elää antoi vielä hetken, kehäkoiran viimeisen. Henki puiden takaa kurkki, kehäkoira, geeliturkki, pakoon aikoi päästä eestä sen.

Kun Stephanitzin silloin näki vastaan tulevan, se juuri oli noussut haudastaan. Kas, Maxi vaari liikaa pyörinyt on haudassaan, nyt tapaa koirat savonmaan.

Katselivat toisiansa, Stephaniz tuo rinnassansa, tunsi kummaa leiskuntaa. Sanoi, olet rakki kumma, et oo harmaa etkä tumma, ei oo myöskään päässä tavaraa.

On turha tyhjäpäisen koittaa meiltä karkailla, ei enää tartte arkailla. Tuu perässä, mä hautuumaalle takaisin nyt meen, ja susta karvakintaat teen.

Koira vastas, Maxi kulta, älä henkeä vie multa, en mä toivo kuolemaa. Astua mä vielä jaksan, puoleen hintaan laitan taksan, Busse minut kyllä majoittaa.

Niin pääsi kaunis geeliturkki Ruotsiin hyörimään, jäi Maxi hautaan pyörimään. Hän mietti miksi toiset meistä päätä arvostaa, ja muut vain luita jalostaa.

………..

Ja muutama muukin laulukuvaelma

   

 

Oletko jo katsonut näitä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.