Spondylosis Deformanis

Kuva lainattu sivulta: http://akupunktioeläinlääkäri.fi/tarinat.htm

Teksti: Tapiola-yhtiöiden asiantuntijaeläinlääkäri Leif Wikman.

Artikkelikuvat: Eläinlääkäri Carl Palazzolo, Long Beach Animal Hospital California, USA (pahoittelut kuvien huonosta laadusta)


Jo vuonna 1933 itävaltalainen eläinlääkäri kuvasi Wienin eläinlääketieteellisessä kuukausijulkaisussa koirien selkänikamien sairauden nimeltään spondylitis ossificans deformans, kuvaten sairautta jossa nikamien runko-osat kiinnittyvät toisiinsa luusillakkeiden – synostoosien – avulla. Hän kutsui tautia myös nimellä krooninen selkärangan jäykistyminen (chronische Wirbelsäulenversteifung). Tautitila, jota esiintyy myös ihmisellä, tunnetaan monella eri nimellä mm. spondylitis deformans traumatica, hypertrophic spondylitis ja bamboo back. Nimiä lienee kaiken kaikkiaan kolmattakymmentä. Tänä päivänä kuitenkin puhutaan Spondylosis deformansista (spondyloosilla tarkoitetaan selkänikamien välistä silloitusta, joka johtaa rangan jäykistymiseen ja nikamavälien ahtautumiseen).

Nikamien ja selkärangan rakenne

Koirilla on 31 selkänikamaa, jotka jakautuvat seuraavasti:

· kaulanikamat – 7

· rintanikamat – 13

· lannenikamat – 7

· ristiluu – 3 (yhteenkasvaneet)

Kolme ensimmäistä häntänikamaa ovat kasvaneet yhteenmuodostaen ristiluun, johon lantio nivelöityy. Häntänikamia on vaihteleva määrä. Nikamien välissä on ikään kuin iskunvaimentimena välilevyt. (kuva 1) ja nikamat ovat kiinni toisissaan lukuisin nivelsitein ja sen liikkuvuudesta huolehtivat lukuisat lihakset.

Kuvat 1 & 2

Nikaman rakenne sivulta ja takaa

V= nikama, D=välilevy, SC= selkäydin, NR= hermonjuuri

Röntgenkuvassa nikamat näkyvät selvästi (kuva 3).

Normaali selkäranka röntgenkuvassa.

V= nikama, D= välilevy, SC= selkäydin

Nikamien ja selkärangan toiminta

Ihmisen selkärangasta poiketen koirien selkäranka on vaakatasossa ja tästä on selälle tietyt rakenteelliset ja kuin jännitetty jousi tai silta, joka roikkuu lapaluiden ja lantioluun varassa. Sillanpilareina toimivat etu- ja takajalat.

Koiran ruumiinpainosta 62 % on etujalkojen varassa (hevosella vastaavasti 58 %). Etuosa kantaa suurimman kuorman ja vaakatason takia koira ei voi lainkaan käyttää liike on lihasvoimasta riippuvainen. Täten nelijalkaisten liike poikkeaa täysin kaksijalkaisten liikkeestä. Liike jakautuu neljään osaan:

1. Jalan nostaminen maasta

2. Eteenpäin heilahdus

3. Tukeutuminen, jousto

4. Painon siirtyminen varpaalle ja varpaan irtoaminen maasta

Liikkumislajeja on kolme: käynti, ravi ja laukka ja jokaisella lajilla vielä kolme tempoa eli hidas keskinopea ja nopea. Koiralla ja kissalla tavataan lisäksi liikuntamuoto jota kutsutaan kerimiseksi, jossa eläin ikään kuin heittää jalkansa ulkokautta eteenpäin (sisäkautta heittäminen on melomista). Nopein liikuntatapa on laukka. Esimerkiksi saksanpaimenkoira liikkuu käynnissä 5-9 km/h, ravissa 13-14 km/h ja laukassa jopa 55 km/h.

Spondyloosin määritelmä

Eläinlääkärit Langeland ja Stigen määrittelevätspondyloosin seuraavalla tavalla: ei-tarttuva, aseptinen (ei infektiota), hitaasti etenevä rappeuttava nikamasairaus, joka johtaa selkärangan jäykistymiseen liikaluun asettuessa nikamien pinnoille. Tautia luonnehtii luupiikkien (osteofyyttien) kasvaminen nikamiin etenkin alapuolelle ja sivuille nikamien reunoille ja päätelevyyn. Luupiikit voivat kasvaa silloiksi, joita usein tavataan sekä iäkkäillä ihmisillä että eläimillä. Luusilloituksen syntyyn vaikuttaa erilaiset nikamiin kohdistuvat rasitustekijät ja reaktio on seurausta nikaman eräänlaisesta rappeutumisesta. Itse prosessi on elimistön tapa yrittää korjata nikamissa olevia vaurioita. Tautia pidettiin aikoinaan tulehduksellisena (minkä takia sitä kutsuttiin spondyliitiksi), mutta tämän päivän tietämyksen mukaan spondyloosi ja spondyliitti (=tulehdus) ovat eri asioita.

Spondylosis deformans on yleinen tautitila. Eritutkimukset esiintyvyydestä vaihtelevat mutta yleisemmin sitä katsotaan esiintyvän jopa noin 40 %:lla koirista (luvut vaihtelevat voimakkaasti välillä 9-78 %). Vaurioiden syntymisen yleisenä mekanismina on nikamien epänormaali liikkuvuus; ”löysä selkä”, jossa nikamien tukija nivelsiteisiin kohdistuu jatkuva tai liiallinen kompressio- (puristus), veto-, kierto- (rotaatio) ja poikittaisliike. Liikevoimat kohdistuvat etenkin välilevyihin ja nikamienvälisiin siteisiin, joihin syntyy osittaisia repeämiä ja kudoksiin syntyy kuolioita sekä nivelrikko spondyloarthroosi. Tämä puolestaan aiheuttaa luukalvoon ja siteisiin reaktion, jossa niiden säikeet alkavat lisääntyä ja lopulta kasvavat yhteen luusilloiksi. Riippuen luupiikkien tai silloituksen määrästä spondyloosi jaetaan 5 vaikeusasteeseen (0-4 asteet).

Kuva 4 Spondyloosin asteet

Kuva 5 II asteen spondyloosi toisessa ja kolmannessalannenikamassa. L3-L4 välilevyn esiinluiskahdus (nivelväli kaventunut)

Spondyloosin esiintyminen ja oireet

Spondyloosia esiintyy pääasiassa isokokoisilla koirilla sekä kääpiökoirilla usein kyseessä on muun röntgenkuvauksen yhteydessä löydetty sivulöydös, joka ei vielä ole antanut oireita tai omistaja ei ole kiinnittänyt oireisiin huomiota. Usean tutkimuksen mukaan sitä esiintyy eniten käyttö- ja urheilukoirilla (mikä itse asiassa on hyvin ymmärrettävää kun ajattelee tällaisten koirien selkärankaan kohdistuvia rasituksia). Spondyloosia esiintyy kaiken ikäisillä koirilla, mutta mitä vanhempi ikäryhmä sen enemmän tavataan myös spondyloosia. Sukupuolijakautuma on sellainen että nuorilla ja keski-ikäisillä koirilla nartut sairastavatenemmän (1:3,5-2,0), mutta vanhemmalla iällä sairastuvuussuhde tasaantuu (1:1,25) (erään teorian mukaan tämä sukupuolijakauma selittyisi urosten hormonihäiriöillä, eturauhaskasvaimilla). Seuraavilla roduilla tautia esiintyy normaalia useammin: bokseri, saksanpaimenkoira, cockerspanieli, villakoira, setteri, sileäkarvainen noutaja, kultainen noutaja, collie, labradorinnoutaja ja mopsi. Spondyloosia esiintyy myös kissoilla (kuva 7).

Kuva 7 Kissan spondyloosi, III aste

Kaikki tapaukset eivät oireile

Alempiasteiset spondyloositapaukset eivät yleensä anna oireita. Mikäli oireita esiintyy, ne ovat etenkin selkälihasten supistuksiin liittyviä epämääräisiä kipu- ja jäykkyysoireita, jotka voivat johtaa liikuntahaluttomuuteen. Kipua voi myös syntyä kun liikaluut (exostoosit) osuvat toisiinsa, kun luusillat murtuvat, tai kun pieniin nikamaniveliin muodostuu nivelrikkoa ja hermot joutuvat pinteeseen. Hermojen tai hermonjuuripuristuksen seurauksena voi esiintyä toimintahäiriöitä alemmissa virtsateissä, hännässä tai peräaukossa. Mikäli luupiikit painavat selkäydintä saattaa esiintyä samanlaisia oireita kuin välilevyongelmissa (kipua, halvauksia, virtsanpidätyskyvyttömyyttä, takaruumiin ”holtittomuutta”).

Parantumaton, ja etenevä

Spondyloosin edetessä oireet yleensä pahenevat ja syvenevät. Hoitona käytetään tänään yleisimmin kipulääkkeitä. Tänä päivänä kipulääkkeet ovat hyviä ”täsmälääkkeitä” (”Metacam®” ja ”Rimadyl®”), ns. toisen polven särkylääkkeitä, joilla on vähemmän sivuvaikutuksia ja niitä tarvitsee annostella vain kerran päivässä. Niitä voidaan myös käyttää yhdessä nivelrikkoa lievittävän lääkkeen ”Cartrophenin®” kanssa. Cartrophen® parantaa nivelnesteen ja nivelruston aineenvaihduntaa ja lisäksi se estää nivelvaurioissa erittyvien, rustoa hajottavien entsyymien toimintaa. Cartrophen®illa on myös fibrinolyyttinen ja antikoagulanttivaikutus (verihyytymiä liuottava ja estävä), mikä edistää nivelen alueen verenkiertoa. Cartrophen® vaikuttaa myös anti-inflammatorisesti (tulehdusta vastustavasti). Uusilla lääkkeillä voidaan kipuoireita hoitaa tehokkaammin ja vähemmin sivuvaikutuksin kuin aikaisemmin, mutta koska tilanne on etenevä lääkkeet eivät paranna tautia, vaan ainoastaan helpottavat oireita tai hidastavat etenemistä.

Leikkaushoidosta on harvoin hyötyä ja jokainen spondyloositapaus (kuten kaikki muutkin sairastapaukset) onkin yksilöllinen, ja vaatii juuri sille eläimelle sovitetun hoidon. Avoin keskustelu eläinlääkärin kanssa ja tiedon hankkiminen auttaa kuitenkin elämään taudin kanssa ja myöskin lopulta tunnistamaan sen hetken jolloin eläimestä on luovuttava liian oimakkaiden ja vaikeiden oireiden takia. Se tilanne on ennen pitkään edessä, joten siihen on hyvä ennalta varautua.

  • Artikkeli pyynnöstä kirjoitettu PallipesNews-lehteen.

Oletko jo katsonut näitä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.